*

Jotain Japanista Ja miksei muualtakin

Kirja-arvio

Kjell Westön suosion salaisuus

Kjell Westö on arvostettu ja monin tavoin palkittu kirjailija. Hänen uusi kirjansa on aina suuri tapaus. Juuri ilmestynyt uutuuskin (Rikinkeltainen taivas, Otava 2017) on niin hyvä, että se olisi aivan hyvin voitu julkaista jatkokertomuksena Nyyrikissä, joka on tunnettu rakkauteen ja ihmissuhteisiin keskittyvistä tarinoistaan.

Rikinkeltainen taivas on kolmen sukupolven kuvaus 1960-luvulta nykypäiviin. Pääosissa ovat Helsinki sekä ruotsinkieliseen parempaan väkeen kuuluvat sisarukset Alex ja Stella Rabell perheineen ja ystävineen.

Kari Häkämies: Kaksoiselämää

Onhan se kiinnostavaa, kun ex-ministeri, ex-kansliapäällikkö, kokoomuksen entinen kansanedustaja, entinen aluehallintoviraston ylijohtaja, kaupunginjohtaja, kunnanjohtaja ja nykyinen Varsinais-Suomen maakuntajohtaja kirjoittaa dekkareita. Kari Häkämies on elänyt sellaisen elämän, jonka pohjalta kirjoja voi kirjoittaa.

Orhan Pamukin ihmeellinen Istanbul

Suomeen saapuu ensi viikolla harvinainen ja ajankohtainen vieras, kun turkkilainen Nobel-kirjailija Orhan Pamuk esiintyy Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaaleilla 13.5. On kiinnostavaa kuulla, mitä Pamuk sanoo Turkin nykytilasta, jossa ihmisoikeusloukkaukset ovat arkipäivää.

Myös Pamuk on joutunut vuosien varrella Turkin viranomaisten hampaisiin. Hänestä onkin tullut melko varovainen, kun hän puhuu maansa epäkohdista.

Vakoilija Pentikäisen elämä kuin elokuvaa

Yleisesikunnan luutnantin Vilho Pentikäisen loikkaus Neuvostoliittoon vuonna 1933 oli sensaatio ja vuoden suurin uutinen Suomessa. Kokenut journalisti Martti Backman on tarttunut kiehtovaan mysteeriin uudessa dokumenttiromaanissaan (Vakoojat - Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933, Gummerus 2017).

Backmanin kirja on kuin elokuvakäsikirjoitus ja Vilho Pentikäinen kuin köyhän miehen James Bond. Pentikäisen tarinaan jää yhä paljon aukkoja, joita vilkas mielikuvitus voi täydentää, mutta se tiedetään, että vakoilija rakasti autoja, naisia ja mukavaa elämää.

Juoruja tv-maailman huipulta

Jorma Sairanen kirjoittaa itsestään: "Tiedän, että modernisoin suomalaista televisiotarjontaa enemmän kuin kukaan muu yksittäinen ihminen." (Jorma Sairanen & Kalle Kinnunen: Daddy Cool - Kolme vuosikymmentä televisiomaailman huipulla, Teos 2017).

Sairanen oli perustamassa Nelosta ja toimi sen kanavajohtajana 1990-luvun lopussa. Elämäntyönsä hän teki MTV:n ohjelmajohtajana, mistä jäi eläkkeelle pari vuotta sitten. Hän valitsi viihdeohjelmia, rahoitti elokuvia ja osti suurimmat sarjat.

Suomen ilkein mies

Luin Helsingin Sanomista, että Jyrki Lehtola, 53, on Suomen ilkein mies. Se varmaan pitää paikkansa, kun maan suurin päivälehti niin kirjoittaa. Nyt tämä ilkeä mies on julkaissut satavuotiaan Suomen kunniaksi juhlakirjan (Jyrki Lehtola: Suomi 100, S&S 2017).

Lehtolan kirja on täynnä ilkeyksiä julkisuudesta tutuille henkilöille. Se on kirja Suomesta, jossa elämme, ei Suomesta, jossa haluaisimme elää, kuten kirjaa juhlallisesti mainostetaan. Lehtola kirjoittaa välillä tosissaan kuin paraskin asiantuntija ikääntyvän Suomen ongelmista.

Elämän tarkoitus - ikävän karkoitus

Ryhdyin joutessani pohtimaan sellaista pientä aihetta kuin elämän tarkoitus. Ajattelin, että näin elämän ehtoopuolella sekin asia pitäisi vihdoin selvittää.

Mikko Alatalo ja Eppu Normaali lauloivat takavuosina, että elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Tällä viisaudella ansiokkaat laulumiehet viestittivät, että ryppyotsainen elämän tarkoituksen etsiminen saattaa olla turhanaikaista puuhaa.

Elias Simojoen elämä ja utopia

Elias Simojoki (1899-1940) oli aikansa superjulkkis, pappi ja poliitikko, AKS:n perustaja ja IKL:n nuorisojärjestön Sinimustien johtaja, sisällissodan valkoinen veteraani ja talvisodan kenttäpappi. Hän oli kiihkeä äärioikeistolainen ja karismaattinen puhuja, palava pensas.

Tästä poliittisesta fanaatikosta, poikkeusyksilöstä, tutkija Miika Siironen on kirjoittanut komean henkilökuvan (Mustan lipun alla - Elias Simojoen elämä ja utopia, Atena 2017). Miten kiuruvetisestä herännäispapista tuli kiihkeä fasisti?

Pohjanmaan mies Botswanassa

Botswana on afrikkalainen valtio. Suurin osa suomalaisista ei taida maasta muuta tietääkään. En minäkään paljon tiennyt ennen kuin luin Pekka Peltolan uunituoreen kirjan (Botswana - Afrikan timantti, Into 2017).

Kirjan kirjoittaja Pekka Peltola ei ole ihan tavallinen eteläpohjalainen mies. Lapualaisen äidin ja lappajärveläisen isän poika ei harrasta painia eikä pesäpalloa vaan Afrikkaa. Valtiotieteen tohtori teki väitöskirjansakin Namibiasta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä