*

Jotain Japanista Ja miksei muualtakin

Sumo-painin lumo

  • Harumafuji heittää suolaa.
    Harumafuji heittää suolaa.
  • Päivän päättävä seremonia.
    Päivän päättävä seremonia.

Minulle sana paini ei koskaan ole tuonut mitään kovin esteettisesti miellyttäviä kuvia mieleen, vaikka toki olympialaisten aikaan aina tuli seurattua mikäli suomella oli mitalitoivoja. Joten en siis ollut kovin innostunut myöskään sumo-painista, jonka ajattelin olevan jotain tuon tapaista mutta ylipainoisilla painijoilla.

 

Kuitenkin aloin eräs kesä Osakassa ollessani seurata sumo-painia paikallisen YLE:n lähetyksistä ja huomasinkin että tuohan on aika mielenkiintoinen laji. Lisäksi tuohon aikaan vielä oli yksi hyvin vahva sumo-painija Virosta, joten minulla oli kannustettavana melkein maanmies. Lisäksi juuri tuolloin Mongolian Harumafuji oli erittäin hyvässä kunnossa ja voitti kaikki eränsä, jota oli mukava katsella, juuri Harumafujin rinkiin tuleminen on nimittäin kaikista hienointa, jätkä on nimittäin painostaan huolimatta varsin ketterä. Tietty on sumo-painijaksi myös aika “hentoinen”.

 

Tällä hetkellä sumossa on ollut mongolialaisilla jo kymmenen vuoden valtakausi, kun kaikki parhaan arvonimen saaneet painijat ovat olleet mongolialaisia. Nyt odotetaankin Japanissa kuin kuuta nousevaa sitä seuraavaa korkeimman yokozunan arvosanan saavaa japanilaista, ja tämä saattaa olla Endou. Endou on vasta 23 vuotias mutta juuri eilen hän voitti viimeisen turnauksen voittaneen Kakuryu:n, joka voiton jälkeen ylennettiin yokozunaksi, Endou otti tämän vyöstä kiinni ja sai kaadettua tämän. Kyseessä on vielä ensimmäinen turnaus jossa Endoun hiukset ovat olleet tarpeeksi pitkät jotta hänelle saadaan perinteinen sumo-painijan kampaus, chonmage. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan sanoa että painijan lopettaessa uransa hänen kilpakumppaninsa leikkaavat painijan hiukset merkkinä siitä että hänen uransa on loppunut. Näin tehtiin myös virolaiselle “Balttialle”(sumonimi) kun hän lopetti viime vuonna kunniakkaan uransa.

 

Sumosta tekee mielenkiintoisen myös se että siinä on jäänteitä imperiaalisen Japanin kansakuntakunta-keskeisestä shinto-uskonnosta, vaikka sumon itsensä historia onkin paljon pidempi. Sumoon kuuluu edelleen seremonioita ja se käydään areenalla jonka yläpuolella on vähän kuin ilmasta roikkuva talon katto, lisäksi tietyt seremoniat sumossa käydään edelleen shinto-temppelissä, kuten nyt vaikka Kakuryu:n nouseminen yokozuna-arvoon.

 

Kävin itse katsomassa maaliskuussa Osaka-bashon kolmanneksi viimeisenä päivänä sumoa ihan paikan päällä. Heräsimme viideltä ja olimme jo kuudelta jonottamassa lippuja, jotka myytiin meille puoli yhdeksältä. Jonottamassa oli myös muutama saksalainen ja varmaankin amerikkalainen, mutta suomalaisiin en törmännyt. Sumo-matsi voi päättyä sekunneissa, ja pidemmätkin ottelut harvoin ovat pidempiä kuin 30 sekuntia. Tämä tekee matseista mielenkiintoisia, lisäksi voittajan näkeminen on yleensä hyvin helppoa koska vastustaja lentää alas korokkeelta usein yleisön sekaan. Eturivin paikat sumossa eivät siis välttämättä ole hyvä asia.

 

Päivän kruunasi se että Osakan oma poika voitti Harumafujin, josta syystä istumatyynyt alkoivat lennellä kohti rinkiä. Vieressä ollut vanhempi mies vielä huusi tälle Osakan painijalle ennen matsia että kotiin ei ole asiaa jos et nyt voita, pienemmällä äänellä vieressä tosin puhuivat ettei tällä olisi mitään mahdollisuuksia. Juuri yllätyksellisyys tekikin voitosta niin hienon. Tätäkin yllättävempää oli kuitenkin se että jo pitkään lajia hallinnut Hakuhou hävisi myös matsinsa ja se vasta saikin tyynyt lentämään. Ensi vuonna Osakassa uudestaan, jos joku lähtee mukaan katsomaan niin liput ovat vain n.15e koko päiväksi, kunhan jaksaa saman päivän aamuna jonottaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset